- Alkukuusta ehdittiin vielä uimaan - viimeisen kerran tälle kesälle ja viimeisenä virallisena lämpimänä päivänä. Vesi alkoi olla jo viileätä. Sen jälkeen luinkin kolerabakteerivaroituksesta yhdistettynä norovirusaaltoon, että eipä tehnyt mieli lähteä enää yhteenkään vesistöön...
- Meillä lähdettiin viimein kävellä tepsuttelemaan, ja siitä lähtien vauhti on vaan kiihtynyt...
- Syysharrastuksiksi alettiin taas käymään paikallisessa perhekahvilassa. Muitakin harrastuksia, kuten jumppaa ja muskaria, oli mietinnässä, mutta ei taideta revetä enää joka paikkaan mukaan...
- Jumpasta puheen ollen, oli heinäkuu oma viimeinen kuukauteni kuntosalijäsenyyden kanssa, eli nyt oma saleilu on täysin pois aikataulutettu, enkä voi väittää hirveesti liikkuneeni muutenkaan... Saatiin sentään aikaiseksi pyörään vaihtaa keväällä puhjennut kumi, eli nyt vaan ulos ja lenkille!
- Sen sijaan oon päästänyt sisäisen marttageenin jylläämään, ja kontannut mustikkapuskien perässä, sekä poiminut herukoita ja jokusen omenankin. Pakastin alkaa olla jo ääriään myöten täynnä. Lisää apuja sain äidiltä, joka poimi ahkerasti meille sieniä.
- Kaiken mukavan vastapainoksi välillä tuntuu, niin kuin mun elämä ois käsikirjotettu jostain Dr. Philin jaksosta, tai ehkä siitä riittäis aineksi vaikka koko tuotantokauteen. :D
Elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!