Mutta sitten ne tytön vaatteet. Vaatekaappi on täynnä mekkoja, niinpä en edes yrittänyt ottaa projektiksi uuden tekoa, vaan saa joku sieltä kelvata ikuistettavaksi. Illalla kolmatta kertaa mutisin jo, että niin mitkähän vaatteet sitä valitaan ja keksin sitten pari hyvää vaihtoehtoa. Näistä annoin Sn tehdä itse päätöksen - haluaako hän laittaa perhos- vai kissamekon?
S valitsi perhosmekon, jonka ompelin hänelle kesällä. Ilokseni mutta epäonnekseni, sillä tämä on lyhythihainen perhoshihoilla eli vaatii alleen siis jonkin pitkähihaisen. Ainoa hyvä vaihtoehto olikin sitten pyykkikorissa, tomaattikastiketta hihassa. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin penkoa kangasvarasto läpi ja löytyihän sieltä lopulta se kangas, josta oon jo aikonutkin tämmöisen pitkähihaisen paidan tehdä. Noshin puuterinväristä ribbiä oli juuri semmoinen pala, josta riitti tähän puseroon. Onneksi kaavakin löytyi kansiosta valmiina, eikä muuta kuin niks naks.
Vähän tämän ompelemisen järjellisyyttä taas kyseenalaistin, kun enhän minä millään illalla ehtinyt sitä loppuun tekemään ja aamulla olin puoli kuudelta kiinni ompelukoneessa... Lopputulos onneksi oli päälle kelpaava!
Alkaa olla taas se vuodenaika, että valon määrä ei riitä ei millään ja kuvat on sitä luokkaa. Yritäppä siinä sitten napata kuvia ikiliikkuvista kohteista...
Toivottavasti päiväkodin valokuvaaja onnistui minua paremmin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!