Neuvola ja Perhevalmennus Osa II: Synnytys ja kivunlievitys

Kylläpäs se aika rientää. Neuvolassa kävin jo maanantaina, jolloin viikkoja oli kasassa 30+6. Tuolta Napa-galleriasta voi seurata tarkempia tietoja. Kaikki oli kunnossa, sykkeet oli mielestäni oikein hyvät (en ihmettele, kun sellainen ralli tuolla mahassa käy). Sf-mitalla pudottiin ihan himpun verran keskikäyrän alle, mutta tasaisesti mennään kuitenkin. Neuvolatäti tunnusteli mahaa ja vauvan asentoa, ja päätteli sen olevan raivotarjonnassa eli pää alas päin, vaikka hieman hankalasti se siellä sillä hetkellä ilmeisesti majaili. Joka tapauksessa on nuo liikkeet ja potkut nyt ihan selkeästi tuntuneet ja näkyneet tuossa navan yläpuolella, eli jospa siellä oltais jokseenkin jo asetuttu paikalleen, eikä enää pyörittäisi ympyrää.

Viime käynnistä oli se kolme viikkoa aikaa, ja sinä aikana painoa on kertynyt +2,5 kg, mikä tarkoittaa maagisen +10 kilon poksahdusta rikki. Olen siis samoissa mitoissa, mitä olin suurin piirtein tasan vuosi sitten ja näitä lukuja en toivonut näkeväni ikinä enää koskaan.

Taas pitää vähän selitellä. Mulla kyllä oli tarkotus pysyä pienemmissä nousuissa ja tein kyllä kovasti töitäkin sen eteen liikkumalla ja enpä ole sen valmistujaiskakkuähkyn jälkeen paljon herkkujakaan napsinut! Ja esimerkiksi tasan viikko neuvolaa ennen uimahallin puntari näytti sen kaksi kiloa tuohon vähemmän. Tosin pelkästään sen tunnin uimisen aikana multa oli hävinnyt kilo :D Eli siinä näkee jo sen, mikä vaikutus nesteillä on. Lisäksi, tuo kolmen viikon takainen mittaus tehtiin aamulla, jolloinka mulla oli vatsassa vain kupillinen kahvia. Nyt mitattiin iltapäivän puolella, jolloin olin jo ehtinyt nauttia ne aamukahvit, syödä kaksi kertaa ja lisäksi piti vielä suorittaa vesitankkausta, että varmasti pystyisin sen virtsanäytteen antamaan. Sanomattakin lienee selvää, että myös sillä vasta syödyllä ruualla on vaikutusta!  Jonkin verran mukana saattaa olla myös turvotusta, koska ainakin nilkoista huomaan, että kivasti sukista aina on siellä painaumat. Ja eihän tuossa mitassa näy sekään, minkä verran mukana on rasvaa ja lihasta. Oon ahkerasti kuitenki hiihtäny ja jumpannu, jossa keskitytään lihaskuntoon.. Edelleen samat housutkin mahtuu, kuin kymmenen kiloa sitten (paitsi mahasta). Seuraava neuvola on jo kahden viikon päästä. Jos silloin näyttää edelleen, että paino vaan kasvaa, niin syön kyllä nämä edellä olevat sanani. Mutta veikkaanpa, että se paino ei oiskaan sitten niin paljon noussut, jos edellä selittelemäni pitää ees osittain paikkaansa...

Vaan eipä stressata sillä, kun isompiakin asioita on. Torstaina oli toinen perhevalmennus aiheenaan synnytys ja kivunlievitys. Nyt taisi olla aika lailla kaikki alueen kesäkuun synnyttäjät paikalla, kun juuri ja juuri mahduttiin istumaan tuolla aulassa. Ensin kerrottiin lyhyesti omat mietteet, eipä noita juuri kukaan ainakaan tunnustanut kovin miettineensä ja pelkäävänsä. Sitten ohjaaja kertoi ihan yleisesti joitakin synnytykseen liittyviä juttuja, esim. supistuksista, lapsivedestä ja milloin sinne sairaalaan kannattaa mennä. Että kyllä sen sitten tietää, kun pitää mennä, ja sairaalassa sitten yleensä ollaan se 2-4 vuorokautta.

Tietysti ohjaaja myös kertoi, mitä sinne sairaalaan kannattaa ottaa mukaan. Oon hieman huuli pyöreänä monesta blogista lukenu listoja, mitä ihmiset on pakanneet itselleen sairaalakassiin jo kuukausia ennen synnytystäkään. Tässäpä perhevalmennuksesta saatu lista: henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet, omat sisäjalkineet, halutessaan lempimusiikkia tai lukemista. Ei siis mikään kymmenen kohdan lista. Ja hlökohtasesti oon sitä mieltä, että se oman pärstän ulkonäkö on varmasti tuolla sairaalassa viimenen asia mielessä, eli en todella aijo mitään meikkejä ottaa mukaan. Jos hammas- ja hiusharjan muistaisi edes. Eikä itselle eikä sille vauvallekkaan tarvi ottaa kassillista vaatetta. Ohjaaja painotti, että ainakin täällä sairaalassa tilaa on niin vähän (liekköhän muualla sen isompia sairaaloita), että parempi ne vaihtovaatteetkin olisi tuoda jälkitoimituksena sitten, kun se kotiinlähdön aika koittaa.

Katsottiin myös synnytysvideo. Odotin jotain tyyliin verta ja suolenpätkiä, mutta eihän tuo nyt eronnut yhtään siitä, mitä vaikka nyt parhaaseen katseluaikaan telkkaristakin näkee. Eli sitä synnytystä ei kuvattu aitiopaikalta, vaan ihan sieltä sivusta seurattiin. Sitten vielä saimme ryhmissä pohtia kysymyksiä kivunlievityksiin liittyen, mihin ohjaaja sitten vastaili.

Päällimmäisenä mieleen jäi ehkä joitakin vinkkejä ja ohjeita. Edelleen koitan olla ajattelematta tuota itse toimitusta, muuten haluan peruuttaa vielä koko paketin. :D Koitan olla sillä mentaliteetilla, että tulee mitä tulee. Toivottavasti tää maha ei kuitenkaan räjähtäis ennen aikojaan, itsehän oon tosiaan syntynyt noin viikon myöhässä, jospa tämä olis samanlainen laiskuri :) Aijon kyllä kokeilla kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot, eikä mulla muutenkaan ole mitään erityisiä toiveita esim. paikan tai asennon suhteen. Kokeillaan, mikä tuntuu hyvältä. Synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyen muuten vinkkinä tuli, että kuukautta ennen synnytystä kannattaisi alkaa syömään maitohappobakteereita. Sillä on kuulemma todettu olevan jonkin verran vaikutusta koliikkiin! Toinen vinkki koski sitten sitä mahdollista repeämistä.. (en halua tätä puolta ees aatella!) Eli olisi hyvä kans noin kuukausi ennen hieroa jotain voidetta tai esim. oliiviöljyä välilihaan noin kymmenen minuutin ajan päivässä :D Ohjaajakin tosin sanoi, että se vaatii melkoista viitseliäisyyttä, mutta voipi toimia.

* * *

Kommenttiboksin puolella aikaisemminkin muuten kysyttiin, mikäs meillä on tilanne lapsen isän oleskelupaikan suhteen. En oo hirveästi jaksanut tuota prosessia täällä lähteä ruotimaan, kun lähinnä koitan keskittyä täällä blogissa omiin henkilökohtaisiin asioihini. Mutta sen verran nyt kerrattakoon tilannetta, että A. tosiaan kuukausi sitten kävi Ateenassa jättämässä oleskelulupahakemuksen ja kaikki lähettämäni liitteet yms. Suurlähetystöön. Siellä olikin autettu oikein mielellään ja laitettu kaikki paperit kuntoon, ettei niitä tarttis enää tulla setvimään, muutama tunti siihen oli mennyt. Nyt pari päivää sitten viimein soitin itse Maahanmuuttovirastoon, että missä vaiheessa hakemuksen käsittely on. Oli se hakemus saapunut sinne ja rekisteröity, eli kaikki ok sen suhteen. Mutta mutta, tällä hetkellä käsittelyssä on marras-joulukuussa 2012 vireille laitetut hakemukset. Eli neljä kuukautta sitten! No, eihän se virkailija tietenkään asialle mitään mahda ja mitäpä minä hänelle voin enempiä sanoa. Sieltä sanottiin vaan, että sinne voi sen kiireellisyyspyynnön jättää sitten kirjallisena, mutta ei sekään välttämättä auta mitään, koska samanlaisia tapauksia siellä jonossa on. No, rustailin tuossa äsken ja lähetin sitten jo sen kiireellisyyspyynnön sinne ja koitin vedota niin moneen asiaan, kun vain keksin. A. kun ei pääse edes odottamaan sitä hakemuksen käsittelyä Suomeen, koska ei voi matkustaa Kreikasta tänne, kun sellaisia papereita hänellä ei ole. Tuo oleskelulupa on siihen ainoa mahdollisuus. Ja ei se varmasti tee minun, raskauden eikä vauvankaan henkiselle ja fyysiselle ololle hyvää, jos tässä vielä joutuu jonkun neljä kuukautta tuota käsittelyä odottamaan (puhumattakaan siitä, että millaisen päätöksen ne siellä tekee!).

Tässä vaiheessa ei oikein pysty sinne Kreikkaankaan menemään, vaikka A. kyllä jo tarjoutui maksamaan matkat (on muuten sikakalliit tähän aikaan vuodesta!), jos haluaisin mennä. Mutta mitä jos jotain sattuu, kun ei sillä pienellä saaripahasella ole sellaista sairaalaa, missä asialle voitais mitään tehdä, vaan mun pitäis matkustaa Ateenaan, minne parhaimmassakin tapauksessa vie useamman tunnin mennä, puhumattakaan siitä, mitä se maksaa! Siinä onkin toinen syy, raha, ilman pennin pyörylää mun on sinne ihan turha mennä, en voi siellä kuitenkaan tehdä töitä (12-14 tuntia päivässä? Hah!) eikä A:nkaan varoilla kovin pitkälle pötkitä. No, sitäkin oon miettiny, että kesällähän sinne olis sitten pakko mennä, mutta miten mitään vastasyntynyttä kuskaa monen tunnin lentomatkan päähän kuumaan ja kosteaan paikkaan, joka on täynnä turisteja = infektioita, viruksia, tauteja.. Ei siis niin mitenkään!

Vähän kyllä menee hankalaksi, jos tässä joutuu vielä kuukausia ootteleen. Määki oisin kiinnostunu hakeen syksyksi jotain tekemistä itelleni, opiskelua tai osa-aikatöitä tai jotain, mutta mitenpä sitä mitään tekee, jos joutuukin sitten olemaan yksin kotona vauvan kanssa sen 24/7. Ei noita hoitomahollisuuksiakaan noin pienelle ole, eikä sitä nyt esim. siellä yliopistollakaan voi mukana raahata! Jos mukana ois toinen, joka pystyis hoitamaan, niin olishan asia ihan eri, ei A:kaan ihan heti töitä varmaan täältä saa, jos ei tosiaan mene loppusesongiksi sitten töihin takas Kreikkaan, kuten vähän mietiskeli.

Eli ei tässä ole paljon vaihtoehtoja, kuin vaan ootella ja koittaa olla asioita liikaa miettimättä, ettei järkeään menetä.