Jos alkuun puhuttiin kuukauden kestävästä poikkeusolosta, niin nyt ei kai kukaan tiedä, kuinka kauan tämä kestää. Se nyt lienee ainakin selvää, että koulut eivät avaudu tälle keväälle. Mutta kuinka kauan joudumme olemaan eristäytyneenä sosiaalisista kontakteista? Joko voisi kuvitella juhannuksena pääsevänsä ystäväseurueen kanssa mökkeilemään, vai ehkä heinäkuussa jo kesäfestareille? Vai odotellaanko kesänkin yli, jotta koulut alkaisivat ja sitten höllennettäisiin rajoituksia.
Epäuskoisena varmaan jokainen seuraa tilannetta. Kaikista ärsyttävintä koko jutussa on kuitenkin se, että edelleenkin on olemassa ihmisiä, joilla on koko asiaa kohtaan hällä väliä -asenne. Se tekee kaikki rajoitukset ja muiden ihmisten uhraukset turhiksi, sillä jos nämä ihmiset järjestävät edelleen samalla lailla kokoontumisia ja tietämättään levittävät virusta eteen päin, voi tartuntaketju olla pitkä ja jopa vaatia pahimmassa tapauksessa monen ihmisen hengen.
Henkilökohtaisesti toivon, että kaikki rajoitukset pätevät ja tästä ainakin Suomessa päästäisiin mahdollisimman vähin seurauksin. Pelkäänpä kuitenkin, että tiedossa on toinen aalto, niin kuin ennustukset sanovat. Ja mikä olisi vielä pahempaa, ehkä jopa kolmas tai neljäs, kuten sata vuotta sitten espanjantaudissa.
Kaikkien uhkakuvien maalailun keskellä alan kuitenkin itse olla melko kyllästynyt aiheeseen, niin valitettavasti moni muukin. Saa nähdä, seuraako tästä ennen kesää jonkinlainen tautipiikki, kun ihmiset eivät jaksa enää ajatella koko asiaa ja mielessään höllentävät rajotteita. Toivottavasti ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi!