40+6 (Synnytyskertomus 1/2)

 *PLOP*

Miten voikaan samalla sekunnilla herätä kesken syvimpien unien ja tajuta, että siinä se nyt meni, ja vilkaista vielä samaan aikaan kelloa tajuten vuorokauden vaihtuneen, mutta kellon olevan vielä niin vähän, että puoliso oli töissä ja itse olit nukkunut vasta 1,5h yöunet.

Rv 40+5

Kellotaulun punaiset numerot näytti 00.27 ja tajusin, että jos en halunnut jäädä lillumaan lämpimään lammikkoon, oli parasta nousta heti ylös. Sen tehtyäni huomasin, että olisi pitänyt napata jotain suojaksi. Vesi valui lattialle litinällä. Äkkiä kohti vessaa, märkiä jalanjälkiä jäi väkisin lattialle. Vessassa tarkistin, että lapsivesi oli kirkasta. Siellä oleskelu ei kuitenkaan auttanut mitään, vaan nappasin kylpyhuoneesta pyyhkeen itselleni, heitin käsipyyhkeen sängyn viereen makkarin lattialle ja pyyhin lammikon pois, ennen kuin joku siihen liukastuisi. Puhelimen hain katsoakseni, kuinka kiire tässä nyt olikaan lähtöön ja kaivoin synnytysosaston numeron istuutuen samalla saunan jakkaralle soittamaan, ettei kukaan nukkuvista lapsista heräisi. Selittäessäni tilannetta tajusin, että en muistanut taas yhtään, oliko terkkari aamulla tarkistanut pään kiinnittyneen. Ainakin viime viikolla pää liikkui enää vain hieman ja eilen illasta jotenkin ikään kuin tuntui, että maha oli humpsahtanut alas päin, joten ehkä se nyt kuitenkin olisi jo kiinnittynyt?

Puhelun loputtua laitoin puolisolle viestin, että lapsivesi meni mutta supistuksia ei tullut vielä ja aamulla tarvii vasta lähteä. Hän vastasi lähtevänsä heti kotiin. Illalla olin sanonut hänen töihin lähtiessään, että pitää puhelimen lähellä, jos tulee lähtö. Hän oli ollut juuri kesälomalla ja mietti vielä iltapäivästä, lähteekö ollenkaan töihin. En kyllä arvannut, että oikeasti just tänä yönä olisi se yö. Moppasin lattian ja kaivelin kuivaa pyyhettä itseni ja sängyn suojaksi. Synnäriltä oli ohjattu menemään takaisin nukkumaan. Sitä yrittäessäni tuli muutama hento supistus. Puolisokin saapui kotiin ja yritti kohta hänkin asettua nukkumaan. Kahden aikaan alkoi tulla supistuksia tihenevästi, noin kymmenen minuutin välein. Ei kipeitä kuitenkaan, mutta yritäppä siinä nyt nukkua. Neljän aikaan supistukset alkoi vähentyä sitä myöten, kun lapsiveden pulpahtelukin väheni. Kun väli oli jo pidentynyt yli 20 minuutin, aloin viimein torkkumaan, heräten kuitenkin puolen tunnin välein jo hieman napakampiin supistuksiin.

Seitsemän aikaan kuului askelia ja keskimmäinen lapsista tuli herättelemään. Sanoin heti, että äitin pitää lähteä jonkun ajan päästä sairaalaan, koska pikkuveikka saattaa syntyä tänään. Isoveli otti asian tyynesti, ihmetellen, syntyykö se tosiaan tänään. Toinen tulevista isoveljistä havahtui hereille ja kömpi taakseni nukkumaan. Kissa maukui jo aamupalaa. Olihan se noustava ylös kissa ruokkimaan, kahvinkeittoon ja pyykäämään kaikki pyyhkeet, lakanat ja vaatteet, jotka oli ehtinyt yön aikana kastua.

Supistuksia ei tullut juurikaan, muutama pieni silloin tällöin. Sain juotua rauhassa aamukahvit, hikoillen, kuin pieni porsas. Taas sai käydä suihkussa. Kello kävi jo yhdeksää. Ripustin pyykit kuivumaan ja tällä välin oli nuorimmainenkin herännyt. Jäi mietteliään näköiseksi kun kerroin, että äiti lähtee kohta sairaalaan hakemaan pikkuveikkaa. Oli kuitenkin saman tien lähdössä mummille, jonne kerroin serkkujen saapuneen myös hetki sitten. Herätin isin ja saattelin nuorimmaisen mummille, samalla ilmoittaen, että lapsivesi meni jo ja kyllä tästä pian tulee lähteä sairaalaan. Lähtiessä vielä keskimmäisellä oli oikea pohdintavaihe ja kysymystulva päällä, mitä kaikkea synnytyksessä tapahtuukaan. Esikoinenkin heräsi lopulta ja hämmästeli, että oikeastikko pikkuveikka syntyy tänään. 

Sairaalaan päästiin kymmenen aikaan. Synnärin ovella otti vastaan kätilö. Tarkisti, että olihan tosiaan lapsivesi, joka oli mennyt. Pääsin käyrille, jossa olin tunnin ajan. Ekassa supistuksessa oli sykelasku ja ehdin jo päivitellä, että kohta on vauvalla pinnit päässä jne. Onneksi kyljen vaihtaminen auttoi ja vauvakin alkoi heräilemään, kun sain hieman syömistä. Muutamia supistuksia tuli tuossa ajassa. Sitten minut ohjattiinkin osastolle vielä odottelemaan. Isukki lähti kotiin ja itse jäin odottamaan, josko supistukset vielä alkaisi tihentyä ja mitä tulevan piti. Verikokeitakin otettiin tulehdusarvojen seuraamiseksi ja jälleen pääsin käyrille.

Käyrillä vauva oli melko uninen, muutamia supistuksia tuli noin 10-15 min välein. Jonkun sykelaskun teki napakamman supistuksen aikana ja siksi käyrillä olinkin lopulta tunnin ajan. Supistukset jatkui vielä mutta ei mitenkään kipeinä. Väsymystä pukkasi tässä vaiheessa ja yritin välillä torkahtaa, oikeastaan aina saman tien hereille havahtuen. Viiden aikaan otettiin taas käyrää, ja siinä vasta ihan loppuvaiheessa vauva alkoi heräilemään. Jonkun ajan päästä supistukset loppui.

Yritin torkkua osaston sisäpihan keinussa ja vaivuinkin hetkeksi puolihorrokseen. Sitten kätilö ilmoitti, että lääkäri halusi ultrata, koska kone ei ollut sykekäyrää hyväksynyt sen vuoksi, kun vauva oli niin uninen. Ultrassa oli kuitenkin kaikki ihan kunnossa, pieni liraus lapsivettä enää jäljellä. Iltapala oli tarjoiltu, ja sitä syödessä supistukset alkoi uudelleen. Päätin lähteä suihkuun ja samalla vaihdoin sairaalavaatteet päälle - jos nyt kuitenkin vielä tälle yölle pääsisi synnyttämään. Sänkyyn takaisin tullessa supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja napakammin. Kun alkoi jo oikeasti tehdä kipeää, soitin hälytyskellosta kätilön paikalle. Taas käyrille ja sain Panadolia. Sen vaikutusta odotellessa katsoin supistusten tiheyttä. 8 min, 5 min. Sai jo tosissaan puhallella ja puristaa täysillä pöydän metallijalkaa. Joitakin sykelaskuja tuli taas supistusten aikana. Tunnin päästä supistuksia alkoi olla jo säännöllisesti 5min välein ja tuskat sen mukaiset. Siitä paracetamolista ei kyllä ollut yhtään apua. Kohta tulikin yövuoron kätilö ilmoittamaan, että nyt oli aika siirtyä synnytyssaliin. Olin ihan samaa mieltä! Sinne minut sai viedä pyörätuolilla, koska supistuksia tuli nyt jopa 3min välein ja tuskin olisin omin jaloin päässyt kävelemään. Ilmoitin isukille kotiin, että nyt sais tulla synnärille takaisin. Mummi meni meille kotiin sillä välin.

Sykelaskujen vuoksi vauvalle laitettiin kuin laitettiinkin pinni päähän. Supistukset ei ollut tehneet vielä oikein mitään, vauvan pää tuntui edelleen tosi kaukana. Kätilö laittoi minulle kanyylin, samalla otettiin verikokeita. Sain ilokaasua, josta jonkun verran apua olikin mutta samalla kun supistukset voimistui, tiheni ja pitkittyi, tuli siitä välillä tosi sekava ja puutunut olo. Sain lämpöpussin alavatsalle. Jonkun kipeän supistuksen aikana isukki saapui paikalle. En varmasti ollut siinä vaiheessa mitään maailman parasta seuraa, ihan tokkurassa ja kipujen kourissa. Supistukset tuntui enenevästi myös selässä, jonne sain toisen lämpöpussin. Kello oli jo puolenyön eli helposti tässä vielä aamuun menisi.